MacBookini alkoi viikko sitten pitää surisevaa ääntä ja on ollut nyt huollossa, joten olen bloggaillut vanhalla läppärilläni. Sen iPhoto-kirjastosta löytyy yllättäviä aarteita: esimerkiksi nämä kuvat, jotka otin ensimmäisestä yhteisestä kodistamme myyntiä varten. Kyseessä oli 50-neliöinen kaksio omakotitalon yhteydessä. Paritalo on kai virallinen nimitys, mutta terassia ja autopaikkaa lukuunottamatta meillä ei ollut omaa pihaa.
Rakennuksella oli monimutkainen historia: se oli alkujaan ollut alueen kyläkauppa, mutta muutettu myöhemmin toimistokäyttöön. Siipi, jossa kotimme sijaitsi, oli rakennettu vasta 80-luvulla. Alunperin kyseessä oli ollut yksiö omalla sisäänkäynnillä ja myöhemmin siihen oli liitetty pari toimistohuonetta. Kyseessä oli toisin sanoen melkoinen pommi kivalla sijainnilla puutaloalueen keskellä. Teimme siihen täysremontin, muutimme huonejärjestystä ja rakensimme keittiön ja kylpyhuoneen uudelleen. Toki jos nyt saisin tuon saman kohteen käsiini, lopputulos olisi varmasti erilainen, mutta mukava pikkukoti siitä kaikesta huolimatta tuli ja viihdyimme siinä neljä vuotta aina esikoisen 1-vuotispäivään asti.
Eteinen oli pieni tuulikaappi, josta minulla ei ole kuvia. Heti sen jälkeen saavuttiinkin keittiö-ruokailutilaan. Valantin Ruutu-pöytä ja Arne Jacobsenin muurahaistuolit hankittiin tähän asuntoon. Sama Design by Frandsenin valaisin seuraa niinikään edelleen mukana. Pöytä mahtui juuri ja juuri tuohon syvennökseen, ja koska se oli asunnon ainoa pöytä, sen ääressä tehtiin ihan kaikenlaista. Edelleenkään en osaa mennä työhuoneeseen bloggaamaan, vaan kirjoitan aina ruokapöydän ääressä. Tuolit mätsättiin sopimaan tummaksi petsatun tammiparketin sävyyn. Missään myöhemmistä kodeistamme ei ole ollut saman väristä lattiaa, mutta olen siitä huolimatta ollut tuolien väriin tyytyväinen. Ne ovat vähän kuin onnekas sattuma. Nyt valitsisin varmaan ennalta-arvattavasti mustat tai valkoiset muurahaiset, ruskeat ovat kuitenkin tosi hienot.
Vaikka ratkaisuissa pyrittiin jonkinlaiseen ajattomuuteen, asunto kuvastaa hyvin vuotta 2007. Tumma parketti, korkeakiiltoiset kaapinovet, keittiön suuret metallivetimet ja pyöreä allas paljastavat remonttiajankohdan. Kylpyhuonee valmistui vasta seuraavana kesänä. Se oli yksi mielestäni remontin onnistuneimmista jutuista, vaikka vanhaa muokatessa olikin pakko tehdä kompromisseja joissain asioissa.
Ruokailutilasta matka jatkuu oleskeluhuoneeseen. Ikeaa löytyy paljon: iso Bestå-kaapisto jäi asuntoon myynnin mukana. Klippan-sohva kärrättiin kierrätyskeskukseen joitain vuosia sitten. Sen sijaan Muuramen TV-taso meiltä löytyy edelleen. Arvokkaat hankinnat seuraavat mukana, halvat jäävät.
Makuuhuoneeseen johtavat pariovet olivat miehen idea ja toivat asuntoon ripauksen vanhan kaupunkitalon tunnelmaa. Itse makuuhuone ei ollut suuren suuri, mutta kyllä sinne pinnasänky saatiin mahtumaan. Älkää kysykö noista taivaansinisistä seinistä. Lastun perusteella luulin valinneeni murretun harmaansinisen värin, mutta lopputulos olikin jotain ihan muuta.
Makuuhuoneessa oli jopa walk-in-closet. Vähännniinkuin. Mitään kellarikomeroja tai varastoja meillä ei ollut käytössämme, joten täällä asuminen oli ensimmäinen oppitunti tavaran karsimisesta vain oleelliseen.
Kuvat olen ottanut itse senaikaisilla taidoillani. Tuttava, jolta lainasin järjestelmäkameran, käski kuvata yläviistosta, koska tila kuulemma näyttää suuremmalta sillä tavoin. Laitoin kaikki valot päälle, sillä olin nähnyt että asuntoilmoituksissa oli tapana tehdä niin. Jälkikäsittelyllä kuvat on saatu muistuttamaan enemmän sitä tyyliä, jota blogissani nyt viljelen. Olen kuitenkin iloinen näistä, sillä tähän kotiin liittyy mukavia muistoja. Olisipa minulla vastaanvanlaisia kuvia muista aiemmista kodeistani!
Todella kaunis asunto tämäkin. Ja kuvastaa aika lailla meidän kotia, joka rempattiin -08. Sama sävy lattiassa ja keittiökin samaa tyyliä. Mä en jotenkin osannut ajatella, että noi valinnat on tuota aikaa, mutta ilmeisesti se sitten niin on 🙂
Kiitti! Ehkä se vielä tyypillisempi ratkaisu tuohon aikaan oli tumman punertava… olen kyllä aina ollut onnellinen, ettei valittu sitä. Keittiöt eivät ole paljon muuttuneet mutta puutasot ja nuo pitkät vetimet ovat jääneet pois muodista.
Pieni, mutta kotoisa ja ensimmäinen oma! Pitäisi varmaan katsoa omia vanhoja kuvia ensimmäisestä kodista. Miltähän siellä nyt näyttäisi?
Sitähän se oli ja hyvin majoitti yövieraan sille kuuluisalle ilmapatjalle:D Onko sulla kuvia vanhoista, esim. myyntikuvat edellisestä?