Kuluneella viikolla tuskastuin blogini kuvien heittelehtivään laatuun. Kuvaan viime jouluna lahjaksi saadulla Canonin EOS 1100D:llä. Aiempaa kokemusta järjestelmäkameroista ei ole, joten pikkuveljeltä jouluaattona saatua käyttöönotto-opastusta lukuunottamatta olen opiskellut kuvaamista itsenäisesti yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Jokin pieni valokuvauskurssi ei olisi ollut pahitteeksi, mutta toisaalta alkuun on päästy näinkin.
Erityisesti minua on häirinnyt kuvien valkotasapainon vaihtelu. Olen tähän asti kuvannut yleensä jollain kameraan ohjelmoiduista valkotasapainon perusasetuksista valaistuksesta riippuen ja säätänyt värejä lisää iPhotossa. Tuloksena on ollut kalsean sinertävästä sumean keltaiseen vaihtelevia maisemia – ei tarvitse selata kuin muutama postaus taaksepäin nähdäkseen, mitä tarkoitan. Nyt otin vihdoin asiakseni tutustua kamerani valkotasapainon säätöön. Mitäs sanotte, miltä tämän postauksen kuvat näyttävät?
Näitäkin otoksia on tosin jälkikäsitelty iPhotossa: olen kirkastanut kuvan tasoja, lisännyt kontrastia ja terävöittänyt kuvaa. Tarvitsisin kuviini lisää valotusta, jotta ne näyttäisivät riittävän raikkailta silmääni. Äitienpäivälahjastani saattaa olla sen suhteen apua… joo, ei enää näitä teasereita, lupaan tehdä siitä postauksen viikonlopun aikana.
Diorin kynsilakan sävy on ”Onnekas” 659. Ihana keväinen karkkisävy! En ole vielä edes ehtinyt testaamaan tätä, viikko oli sen verran kiireinen. Vastailen kohta kommentteihin – sinne näkyy tulleen paljon haasteita, o-ou.
Hyvältä näyttää kuvat! Itse olen ainakin huomannut, että kun kameraan tutustuu tarkemmin, niin siitä on paljon apua. Myös linsseillä on paljon vaikutusta.
Kynsilakka on kyllä todella herkullisen värinen 🙂
Tunnustan, että tämä oli eka kerta, kun edes tartuin kameran ohjekirjaan *blush*. Laadukkaammat objektiivit ovat toivelistalla, yksi lasi mulla onkin kittilinssin lisäksi ja siitä on kyllä ollut iso hyöty.
Mulla olis kameran kans tutustumiskausi myös tulossa. Tuolla se reppana on laukussaan odotellut mua jo ties kuinka kauan, kun ei vaan ehdi…
Niin, olisipa rajattomasti aikaa tällekin harrastukselle! Mutta itse huomasin, että jo automaattiasetuksilla sai nii-in paljon parempia kuvia kuin pokkarilla.
Mun mielestä sun kuvat ovat näyttäneet aina hyviltä! Itelläkin on samoja ongelmia juurikin valkotasapainon säätämisen kanssa ja kuvat näyttävät aina liian kellertäviltä.
No voi kiitos! Kellertävyys oli mullakin pitkään ongelma ja siksi löin jossain vaiheessa vähän överiksi kuvien sinertämisen kanssa. Onneksi tässä postauksessa valkoinen näyttää suht valkoiselta.
Tästä postauksesta innostuneena kaivoin sen kameran ohjekirjasen esiin ja opettelin valkotasapainon käsisäädön. Eihän se ollut kuin pari napin painallusta ja kuvan ottaminen valkoisesta paperista!
No rocket science:)
Heippa kanssabloggaaja ja kiitos ihanasta blogistasi! ( Etenkin kuvista, jotka ainakin omaan silmääni näyttää täällä aina tosi kauniilta! )
Omassa blogissani on sinulle pieni haaste kera ansaitun tunnustuksen, mikäli tahdot kurkata! 😉
Mayo
Kiitos sanoista ja tunnustuksesta Mayo:) Haasteita on tullut aika paljon viime aikoina, vaikka olen niiden toteuttamisessa ollut aiemminkin aika laiska… nyt täytyy tsempata!
Hahaa, olet saanut ilmeisesti saman tyyppisen lahjan kuin minä! Oletko lukenut minun valkotasapainon säätö-postauksen? Se ei oikeasti ole vaikeaa ennen kuvausta, tarvitset vain valkoisen paperin.
Heh, läheltä liippaa mutta lahja liittyy valokuvaukseen pikemminkin siten, että se mahdollistaa pitemmät valotusajat…
Olen lukenut tuon postauksesi ja se oli tosi hyödyllinen – juuri sillä menetelmällä otin nämä kuvat. Nyt valkoinen tosiaan näyttää valkoiselta (kuulostan ihan pesuainemainokselta).
Ahaa, taidan arvata.. erittäin tärkeä lahja kuvattaessa!
Olen uusi lukija blogissasi, ja tykästyin heti kauniisiin kuviisi. Kuten myös blogin visuaaliseen ilmeeseen. Aivan ihana blogi! Koin heti alemmuuskompleksia, koska olen itse vasta juuri blogin perustanut. Itselläni on paljon opittavaa kuvaamsesta, ja ehkä tosiaan kannattaisi tutustua kameran ohjekirjaan…