Tänä vuonna olen vihdoin ryhtynyt merkkaamaan kalenteristani työpäiviä blogille, sillä onhan tämä minulle nykyään myös sivutoimi. Yritän ottaa kuvia useampaan postaukseen kerralla ja kirjoitan tekstejä etukäteen. Olen viime aikoina muutenkin miettinyt paljon yrittämistä ja yrittäjän elämää. Vielä en oikein tohdi kutsua itseäni sellaiseksi. Toiminimenkin olen laittanut hyllylle ja laskutan blogin kautta tulevat pienet tulot laskutuspalvelun kautta. Yrittäjän vapaus ja vastuu kuitenkin kiehtovat minua ja näen itseni kellumassa hitaasti mutta varmasti sitä kohti.
Aihe varmaan on monelle muullekin ajankohtainen, osittain omasta tahdosta, osittain pakon edessä. Vuosikymmen on tuonut uuden sanan käyttöömme: pakkoyrittäjyys. Perinteiset työpaikat ovat yhä harvemman etuoikeus, ja kuljemme taas kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa pomo käy aamulla valitsemassa verkkoaidan takaa ne henkilöt, jotka saavat tänään tulla töihin. Toisaalta tulevaisuustutkija sanoo, että on onni että koneet tekevät tylsät työt; ihmiskunta voi ryhtyä tekemään jotain järkevämpää kuin ”näpertää lenkkareita”. Minua jännittää se, mihin olemme matkalla, mutta yritän pelata mukana.
Kun ajattelemme yrittäjyyttä, ajattelemme tehokasta ajankäyttöä. Olen yrittänyt olla tehokas, jotta saisin enemmän aikaiseksi. Olen hallinnut aikaani kalenterilla ja Pomodoro-tekniikalla ja mitä näppärimmillä mobiilisovelluksilla. Olen kirjoittanut itselleni loputtomia työlistoja. Olen asettanut tavotteita ja niille aikarajoja. Juuri tänä perjantaina näen kuitenkin selvemmin sen, miten nykyajan blogiyrittäjän pitää toimia.
Älä yritä olla tehokas. Jätä tilaa inspiroitumiselle. Seikkaile Pinterestissä, etsi ja löydä uusia kiinnostavia blogeja. Keskustele blogikollegoiden kanssa. Älä tee asioita kiireellä tai pakon kanssa äläkä päästä käsistäsi sellaista, mihin et itse ole tyytyväinen. Älä kilpaile vaan tee yhteistyötä.
Ole sen sijaan rohkea. Sano kyllä. Kirjoita sähköposti, jota olet empinyt puoli vuotta. Usko itseesi ja siihen mitä teet.
Ehkä näitä periaatteita voivat soveltaa muutkin kuin bloggaajat? Mukavaa perjantaita!
Hei, kiitos tästä kauniista postauksesta.
Itse olen oppinut vuosien varrella, että viikonloppuna pitäisi saada ainakin kolme juttua kuvattua, että viikolla ei tarvitse olla paniikissa ajan ja valon kanssa. Olen ensi viikolla työmatkalla ja sen takia blogipostaukset on tehty valmiiksi. Joskus toki tulee tehtyä spontaaneja juttuja, mutta usein kaikki on valmiiksi suunniteltu ja kirjattu ylös.
Tuo on totta, että nykyään jokainen on vähän niinkuin vastuussa omasta työllistymisestään. En ei haluta ns. perustöitä vaan myös toteuttaa itseään. Kaveripiirissäni on monta tällaistä kenelle ei vaan mikään toimistotyö sovi ja sen takia yrittäjyys on ollut ainoa vaihtoehto. Itse kokeilin bloggaajan uraa hetkisen, mutta se ei vain sopinut minulle. Kun aikaa oli ns. liikaa, inspiraatio loppui vaikka sitä yritettiin nimenomaan hakea Pinterestistä.
Mutta nämä on niin henkilökohtaisia juttuja, että jokaisen pitää löytää se oma paras ratkaisu.
Kiitos todella kauniista blogista ja ihanaa viikonloppua!
Kiitos kommentista Sofié – ja vinkeistä myös. Tuontapaisesta järjestelmällisyydestä olen vielä kaukana. Luin sen postauksesi bloggaajan urasta ja siinä oli monta hyvää pointtia ja uusi näkökulma aiheeseen. Itsekään en haaveile täyspäiväisestä bloggaamisesta, vaan luulen että yrittäjähaaveet toteutuvat kohdallani jollain muulla tavoin, jos ovat toteutuakseen.
Ihania neuvoja, etenkin tuo että pitää olla rohkea. Liian usein sitä ajattelee että ”äh, ei varmaan kannata lähettää sitä sähköpostia..” mutta kyllä se useimmiten vaan kannattaa.
Täällä on myös lomalla tehty paljon blogihommia ns varastoon vauvan tuloa odotellen. Olo on kevyt kun materiaalia on syntynyt ja kun ei ole tarvinnut olla töissä on inspiraatiota ja aikaa niin hurjasti että melkein joka päivä tekisi mieli vaan kokata, kuvata ja blogata. Sitten taas toisaalta on ihanaa kun joka päivä _ei tarvitse_ kokata, kuvata ja blogata vaan on tosiaan aikaa vaan haahuilla netissä etsimässä inspistä 🙂
Ihanaa viikonloppua!
Niinpä, tuo on bloggaamisessa tärkeä pointti, että kun julkaisutahti on tiivis, hyvällä suunnittelulla ja varautumisella saa järjestettyä itselleen myös ne tarpeelliset vapaapäivät blogista – ja tietysti myös pienen vauvaloman itselleen! Ihanaa viikonloppua Anne, täällä jännätään jo kovasti teidän puolesta 😀
Ihanaa että siellä eletään odotuksessa mukana <3 🙂 itsellä on riittänyt niin touhua ja tekemistä että on unohtunut koko jännittäminen. Ehkä sen aika vielä koittaa 😉
Voit huoletta jättää jännittämisen meidän muiden tehtäväksi 😀
Hyvä kirjoitus. Itse hannasin vähän turhankin pitkään sitä vastaan, että kuvia otetaan ennakkoon valmiiksi ja juttuaiheita mietitään. Halusin sinnikkäästi pitää kiinni ajatuksesta, että blogi on edelleen ikäänkuin päiväkirja, jonka päivänasut on kirjaimellisesti juuri sen päivän asuja, ja olohuoneen sohvatyynyt kuvissa ne, jotka juuri hankittiin…Mutta onhan se pitänyt hyväksyä, että blogin ollessa edes jossain määrin ns. kaupallinen, joutuu hommiakin tekemään vähän eri tavalla. Välillä kyllä kaipaan niitä viiden vuoden takaisia aloitusaikojani, jolloin postaus oli pelkää ajatuksenvirtaa, ja kuvia ei aina ollut lainkaan. 🙂
Mullakin on joskus ikävä niitä aikoja ja sen tyyppisiä blogeja, mutta olen myös hyväksynyt nykytilanteen. Aika kaukana blogit ovat edelleen aikakauslehdistä, joissa joulukuvat otetaan alkukesästä 😀 Tuo on kuitenkin asia, johon voisi kiinnittää enemmän huomiota: että blogi olisi myös kuvaus nykyhetkestä ja niistä asioista, jotka omassa elämässä ovat pinnalla.
”Jätä tilaa inspiroitumiselle” on tosi tärkeä pointti! Blogia ei voi tehdä liian liukuhihnamaisesti ja olen huomannut, että on tärkeää löytää joutilasta aikaa – silloin ne ideat syntyvät.
Minäkin pyrin ottamaan aina viikonloppuisin seuraavan viikon blogipostauskuvat (jos vain mahdollista). Varsinkin pimeään aikaan se on välttämätöntä. Onneksi mennään kohti valoisia aikoja ja kohta voi taas napsia kuvia työpäivän jälkeenkin. 🙂
Vuorotyö on siinä mielessä hyvä juttu, että olen usein talvellakin kotona valoisan aikaan. Kuvien ottaminen kuitenkin tökkii, jos ei ole suunnitellut etukäteen, mitä aikoo kuvata. Haaveilen siitä, että mulla olisi hyvä varasto materiaalia aina jemmassa.
Tämä on kyllä ihana vuodenaika bloggaajalle. Valoisia kevätpäiviä sinne!