Huomaan toistuvasti soimaavani itseäni iltaisin siitä, kuinka paljon kuluneena päivänä jäi taas tekemättä. Kuvio on aina sama: aloitan päiväni laatimalla kunnianhimoisen to-do-listan – yleensä vähintään kuusi- tai seitsemänkohtaisen. Ryhdyn toimeen. Kuopuksen päiväunien aikana yleensä saankin jotain tehtyä. Mutta aina tulee jotain. Joku muu tarvitsee minua jossain muualla niistämään nenää, etsimään kadonnutta lelua, pitelemään laudan päätä. Minun aikani ei ole minun. Ja kas, on ilta ja olen listani kohdassa kolme.
On ehkä aika lopettaa itsensä ruoskiminen laiskuudesta, jos ei ole koko päivänä istunut aloillaan viittä minuuttia pitempään. On myös aika hylätä liian kunnianhimoiset to-do-listat. Sopiva mitta on selkeästi kaksi tai korkeintaan kolme kohtaa. On aika lopettaa multitasking lastenhoidon, työnteon ja rakentamisen välillä. Nimittäin tervetullut uutinen väsyneen pikku perheemme kannalta on, että kuopuskin aloittaa päivähoidon. Vaikka virastoaikaa noudatteleva hoitopaikka ei ratkaise kaikkia lastenhoito-ongelmiamme, tarkoittaa se vuorotyöperheessä enemmän yhteisiä vapaapäiviä, pitempiä yöunia ja väljyyttä aikatauluttamisen suhteen. Ehkä vähän laadukkaampia blogipostauksiakin?
Kuvan pannari liittyy tapaukseen, tai no, ainakin tähän lauantaipäivään.
Hei! Pannarin paistaminen on kivaa, kun se ei ole ”pakollista” must do-tehtävää. Hellitä siis ajoissa! 🙂 Leppoisaa sunnuntaita!
Kannattaa tosiaan hellittää ja opetella vähän armoa itseänsä kohtaan!
Tosin olen itsekin paraskin sanomaan: laadin juuri 10-kohtaisen listan lyhyttä syyslomaa varten. Vaikka lista tuotti stressiä, oli kyllä kiva, kun sai ruksittua monta asiaa tehdyksi. 🙂
Minun mielestäni ”lista” toimii hyvin, jos sen avulla muistaa kaikki pienetkin jutut, jotka pitää hoitaa. Jos sen avulla syyllistää itseään aivan liikaa, on se tietenkin huono asia.
Minulle listat ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on tärkeää saada kaikki asiat paperille ylös, jolloin ne ovat ikään kuin tallessa jossain, eikä minun tarvitse niitä koko ajan mielessäni pyöritellä. Mutta usein listat kasvavat kasvamistaan ilman että saisin niitä lyhennettyä samaan tahtiin. Jos lista on liian pitkä, lamaannun, enkä tee mitään. Pitäisi siis opetella karsimista ja delegointia jo listan laatimisvaiheessa ja päästää joistain asioista vain irti.
Tuollainen 10-kohtainen lista/syysloma on varmaan ihan kohtuuden rajoissa. Tai riippuu vähän, mitä sillä on 😀