Eilinen sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan paitsi ettemme lähteneet kaupunkiin, sillä ilotulitus oli tuulisen sään vuoksi peruttu. Vuoden vaihtuessa nukuttelin vauvaa sängyssä ja kuuntelin rakettien jyskettä välähdysten. Tällä kertaa näin, ensi vuonna jotenkin toisin.
Tammikuun ensimmäinen on myös blogini syntymäpäivä, joten tuntuu luontevalta hieman pohtia, mihin blogi on tänä vuonna menossa. Nyt tulee siis täyteen 11 vuotta ensimmäisestä postauksesta. Oikeastaan minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan melko selvä visio siitä, millaista blogia haluan kirjoittaa. Haluaisin tämän olevan energinen, optimistinen ja inspiroiva hyvän mielen blogi. Haluaisin, että blogi päivittyisi tiheästi, jopa päivittäin, niin että sitä voisi seurata etenevänä tarinana tai päiväkirjana. Julkaisukynnyksen on pysyttävä matalana, vaikka juuri sinä päivänä ei olisi tapahtunut mitään merkittävää tai kameraan tarttunut täydellistä otosta. En halua kirjoittaa hakukoneoptimoituja tietopostauksia. Sen sijaan haluan kirjoittaa entistä dokumentaarisemmin, pakata kameran useammin mukaan ovesta ulos lähtiessäni ja ottaa teidät lukijat mukaan arkeeni.
Ongelma on, etten läheskään joka päivä ole energinen, optimistinen tai inspiroiva. Vaihtoehdoksi jää siis joko näytellä sellaista tai jättää päivän postaus tekemättä. Joskus toki apeampikin tunne blogissa voi olla paikallaan, mutta on monta syytä, miksen halua avautua täällä elämän eri sävyistä tai monimutkaisemmista ajatuksista, ja niistä ilmiselvin lienee se, että tämä on julkinen blogi. Olen kyllä pohtinut joskus työstäväni näitä ajatuskulkuja joko kaunokirjallisuuden keinoin tai sitten vain henkilökohtaisessa päiväkirjassa, mutta juuri nyt ei ole sen aika.
Onko blogi sitten vain kaunista näpertelyä? Sanoisin, että se on positiivisuuspäiväkirja, joka on osin suunnattu minulle itselleni. Minusta on hauska palata omiin postauksiini – kuin avaisi valokuva-albumin, jossa on kuvia lomista, syntymäpäivistä ja niistä hetkistä, kun tukka oli hyvin ja koti siisti.
Minulla ei ole vuosiin ollut paperista kalenteria, mutta kaimani Ihmemaassa puhutteli kovasti tämän Moleskinen kannessa. Ajattelin käyttää viikkoaukeamia yleiseen suunnitteluun, ajatusten hautomiseen, blogin ideointiin ja tavoitteiden kirjaamiseen. Blogitavoitteiden lisäksi haluan tänä vuonna saada lisensiaatin paperit ulos yliopistolta ja kuntoutua raskauden jäljiltä. Kodinkin suhteen on suunnitelmia, jotka vielä tarkentuvat. Tekemistä siis piisaa, mutta se, että yritän hampaat irvessä muuttaa itseäni joksikin mitä en ole, on jo nähty. Sen sijaan annan uuden vuoden tulla ja muuttaa minut sellaiseksi, kuin… no, se minut muuttaa.
Tervetuloa uuteen blogivuoteen kanssani!
