Kodin sisustuksen tyylilaji on tällä hetkellä ankara minimalismi. Asumme lievästi väliaikaisessa ratkaisussa, mikä tarkoittaa, että seinille ei ole ripustettu tauluja, mitään sisustushankintoja ei ole tehty tätä asuntoa ajatellen ja että suuri osa irtaimesta omaisuudesta on kellarikomeron pahvilaatikoissa. Väliaikaisuutta on kestänyt siitä lähtien, kun myimme edellisen, pieneksi jääneen kotimme.
Tuleva koti – missä se sitten liekään – on mielessä joka päivä. Vielä sitä oikeaa ei ole tullut kohdalle. Olemme yhtä aikaa nirsoja ja avoimia kaikille vaihtoehdoille: katseltu on niin kerrostaloasuntoja kuin omakotitalojakin. On mietitty vuokraamista, rakentamista, remontointia ja valmiin ostamista. Pääasia, että uusi koti olisi tarkoituksenmukainen ja siellä olisi riittävät tilat sekä ihmisille että tavaroille. Seuraavassa kodissa pidän huolen siitä, että minkään esineen ensisijainen säilytyspaikka ei ole lattialla.
(Ei koske keinuhevosta.)
Asuntorintamalla on pientä kuhinaa meneillään, mutten viitsi kertoa niistä täällä blogissa, ennen kuin kaikki on oikeasti varmaa. Vääriä hälytyksiä on matkan varrella tullut jo niin paljon, innostumisia, pettymyksiä ja tympääntymistäkin. Ehkä tässä ennen kesää kuitenkin tiedetään tarkemmin, minne ollaan matkalla.
Oikea koti löytyy kun on löytyäkseen. Omissa toiveissa siintää viimeisen päälle minimalistinen kodin sisustus johon lämpöä tuovat kalusteiden mukavuus ja pehmeys. Tällä hetkellä säilytystilaa on niukasti sillekin vähälle omaisuudelle jota tällä hetkellä löytyy.
Nämä kuvat näyttävät kyllä ihanilta. Ehkä tässä pikkuhiljaa uskaltaisi omiakin nurkkia kuvailla:)
Minimalismi saa olla johtoajatuksena seuraavassakin kodissa. Välillä olen tuumaillut, että kannattaako niitä kellarikomeron tavaroita sieltä sitten mukaan ottaakaan, kun ei tähänkään asti ole tarvittu…
Ja tiedän, mitä tarkoitat tuolla uskaltamisella:) Piti tsempata itsekin, että sai edes nämä kuvat laitetuksi.
Tuo on kyllä inhaa aikaa. Mutta loppuu ennemmin tai myöhemmin. Yksi kaunis päivä menette katsomaan jotain kivaa asuntoa, teette tarjouksen ja se hyväksytään. Ja sitten se onkin siinä! Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa ekaa kertaa kokkailla/leipoa omassa keittiössä. (Varsinkin jos väliaikaisasunnossa ei ole ollut uunia, tiskaria tai pakastinta.:))
Jaksamista!
Toivotaan näin. Kestän minkä tahansa väliaikaisuuden, kunhan tiedän, koska se loppuu:)
Onnea uuden kodin etsintään! Kyllä se oikea tulee vielä vastaan. Sen tietää heti kun astuu ovesta sisään : ) Mekin rakastuimme tähän asuntoon niin, ettei ”vikoja” huomannut ollenkaan, heh…..