Viikkoni kandina: uusi kouluvuosi, Meilahden arkkitehtuuria ja obduktio-opetusta

Tästä se starttaa – blogini uusi postaussarja, jossa kerron lääketieteen opintojeni edistymisestä. Olen jo pitempään halunnut kirjoittaa enemmän arjessa kiinni olevia postauksia, joten mikä olisikaan parempi aihe. Kuvituksena tulee olemaan pääasiassa kännykkäräpsyjä, peiliselfieitä ja muuta vanhan kunnon blogiajan materiaalia. En vielä osaa tarkkaan luvata, kuinka usein sarja päivittyy – ajatus on, että julkaisisin postauksen kerran viikossa perjantain-lauantain aikana, mutta se saattaa osoittautua liian kunnianhimoiseksi aikatauluksi. Katsotaan siis, millaiseksi käytäntö muodostuu. Luonnollisesti lääkärin vaitiolovelvollisuus koskee myös opiskelijaa, joten potilastapauksia täällä ei ruodita – tarina keskittyy omaan polkuuni uudella uralla.

Koulu alkoi tällä viikolla ja nyt startannut vuosi on kolmas eli gammavuosi. Helsingissä vuosikurssit on nimetty kreikkalaisten aakkosten mukaan (alfa, beeta, gamma, delta, epsilon, zeta). Kaksi ensimmäistä vuotta olivat ns. prekliinisiä opintoja ja lokakuussa alkavat kliinisen vaiheen kurssit. Tällä hetkellä olemme välimaastossa, kliinisteoreettisessa vaiheessa.

Yksi parhaimpia asioita opiskelussa on ollut Meilahti opiskeluympäristönä. Lääketieteellinen tiedekunta pitää majaa sairaala-alueen reunalla olevassa Biomedicumissa ja vieressä on opiskelijakirjasto Terkko sekä Haartman-instituutti, jossa suurin osa alkusyksyn opetuksesta pidetään. Vuonna 1966 valmistunut Einari Teräsvirran suunnittelma Haartman-instituutti edustaa suuresti ihailemaani arkkitehtuurin aikakautta ja on myös osittain kalustettu mid century modernin henkeen.

Kouluun meneminen on vielä kahden vuoden jälkeenkin suuri palkinto. Luennoilla istuminen teekupin kanssa on minun omaa aikaani. Aloitin syksyn suhteellisen reippaasti olemalla läsnä monella luennolla. Preklinikassa en juurikaan luentoja harrastanut ajanpuutteen vuoksi – koin, että käytän sen ajan hyödyllisemmin opiskelemalla asioita itse (luennot eivät pääsääntöisesti ole pakollista opetusta). Ja osittain näin olikin, preklinikassa oli yleensä viikottain paljon luettavaa. Nyt olen kuitenkin päättänyt antaa luennoille mahdollisuuden. Kyllä minulla edelleen on sellainen olo, että niiden ulkopuolella pitää tehdä paljon työtä, mutta asiantuntijoiden hyvin valmistellut esitykset ovat olleet mielenkiintoista kuunneltavaa.

Heti tällä viikolla starttasi kolme kurssia, jotka jatkuvat päällekkäin viiden viikon ajan. Patologia 2 on jatkoa kevään patologian kurssille. Lisäksi meillä on Lääketieteellisen genetiikan kurssi, joka selvittää perimän osuutta tautien synnyssä, sekä Kliinisen kemian kurssi, jossa perehdytään terveydenhuollossa tarvittaviin laboratoriotutkimuksiin.

Luentojen ja seminaarien lisäksi opinnot koostuvat tällä jaksolla ryhmäopetuksista sekä muutamista harjoituksista ja potilasopetuksista. Patologian opintoihin kuuluu osana myös obduktioita. Olin mukana keväällä jo kahdessa ja heti tällä ensimmäisellä viikolla oli kolmas. Nämä ovat siis oikeille vainajille tehtäviä lääketieteellisiä ruumiinavauksia, joiden tarkoituksena on selvittää vainajan kuolinsyy. Varsinaisen vastuun kantaa opettava obdusentti, ja me opiskelijat avustamme. Obduktioista tuntemukset ovat kahtiajakoiset. Kuoleman ja ihmisen ruumiillisuuden on joutunut kohtaamaan ihan uudessa mittakaavassa mutta toisaalta nämä opetukset ovat olleet todella hyödyllisiä.

Viikonloppu tulee tarpeeseen, sillä olen kouluvuoden alun kunniaksi hankkinut muhkean lentsun. En malttanut heti ensimmäisellä viikolla jäädä parantelemaan sitä kotiin, vaikka tarvetta olisi ehkä ollut. Näin syksyn alussa sitä on energiaa täynnä, mutta pitää muistaa säästellä voimia, edessä on touhukas talvi!