Sunnuntaipäivää! Eilen otimme take away -lounaan autokaistalta ja painelimme syömään sitä Vantaankosken maisemiin, jossa näin keväällä kuohuu, kun ainakin Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven ja Tuusulan sulamisvesiä virtaa Vantaanjoen kautta kohti Suomenlahtea. Kiersimme Vanhalta Viilatehtaalta lähtevän pienen luontopolun ja lopuksi osa seurueesta innostui vilvoittelemaan nilkkojaan jääkylmässä vedessä. Ihanan lämmin päivä – katsoin, että ylin lukema kipusi täällä Vantaalla peräti 18,7 asteeseen.
Viilatehtaan ravintolan terassilla pyyhittiin pöytiä ja valmisteltiin illan yksityistilaisuutta. Olisikohan jollakulla onnellisella parilla ollut siellä eilen häät? Olen kerran ollut Viilatehtaalla häissä, mutta se oli talviaikaan. Viime vuonna olimme siellä äitienpäivälounaalla, jonka olin viisaasti varannut itse hyvissä ajoin. Tänä vuonna lounaspaikka on kuulemma varattu puolestani, mutta ennakkoon tihkuneiden tietojen mukaan se ei ole Viilatehtaalla.
Pieni nukkui päiväunet Manducassa ja pääsi lopuksi myös tassuttelemaan kosken viileää vettä.
Näiden kuvien jälkeen pakkasin stetarit ja terveyssandaalit laukkuun ja lähdin illaksi päivystämään. Oli taas sellainen vuoro, että vessassa kävin ensimmäisen kerran kahdeksantuntisen vuoron päätteeksi. Huh! Tämän päivän otan ren-nos-ti kotioloissa.
Miten tämä keväinen viikonloppu on sujunut siellä?
Me käytiin kakarana aina seikkailemassa tuolla viilatehtaalla. Se oli tuolloin (1979-83) vielä ränsistynyt ja suljettu entinen tehdas, joka tarjosi tietenkin puolelle Etelä-Vantaan indianajoneseille loistavan paikan seikkailla.
Pitäisikin joskus viedä lapset sinne syömään ja kertoa, mitä löytöjä iskä teki lapsena. 😀
Voin kuvitella miten jännittävä paikka se on ollut. Ja tosi turvallinen😅 siinä sillan pohjoispuolellahan on vielä jokin autioitunut paja tai tehdas, ihne juttu ettei sitä ole kunnostettu.