Tänään Kustaan päivänä oli meidänkin perheessä monta nimipäiväsankaria – miehen puolella nimi kulkee perintönä. Tarjoilin sen kunnaksi mansikkajuustokakkua. Reseptiä ei nyt ole tarjolla, sillä tein tämän ihan omasta päästäni ja sen näköinenkin siitä vähän tuli.
Tällä viikolla on asennettu kylpyhuoneen allaskaappi, allas ja hana. Peili puuttuu vielä. Hanaksi valikoitui Oraksen malli, ihan kaunis sekin, vaikkei olekaan sellainen kaareva, josta alunperin haaveilin.
Tilaamani taimet saapuivat. Paketissa oli kolmenlaista kiipeilijää: humalia, villiviinejä ja köynnöshortensioita. Humalat menivät pergolaan ja villiviinit ja hortensiat pergolaporttiin. Tässä köynnöshortensian istutus. Koska tuossa kohtaa ei ollut istutusallasta entuudestaan, erotin hortensiat nurmesta Cello-merkin rajausreunalla, joka taivutettiin sopivaan muotoon. Köynnöshortensia on hidaskasvuinen, mutta menestyessään varsin näyttävä kasvi. Peukut pystyyn.
Eilen ehätimme myös miehen kanssa aluerasteille, kerta se on ensimmäinenkin. Pojat ovat viime päivät sairastaneet flunssaa, joten jätimme heidät kotiin ja lähdimme kiertämään rasteja kolmestaan. Otimme kaikkein helpoimman kahden kilometrin reitin. Mies toi taaperoa kantorepussa, ja välillä teimme niin, että toinen odotti taaperon kanssa tien tai polun varressa, kun toinen kävi hakemassa rastin. Minulta jäi yksi löytämättä, mutta väliäkös tuolla, oli tosi kiva kokemus. Olen jo vuosia jahkaillut, että pitäisi mennä. Toiveissa olisi, että suunnistuksesta saataisiin pojille ja miksei koko perheellekin uusi harrastus. Meillä on ollut hieman harrastustyhjiötä sen jälkeen, kun esikoisen jalkapalloharrastus tuli keväällä päätepisteeseensä seurassa tehtyjen joukkuemuutosten vuoksi. Samalla päättyivät minun jojo-hommani.
Siinäpä tärkeimmät. Kiitos kaikista kommenteista, ihania reaktioita tuli edelliseen postaukseeni. Vastaan niihin ajatuksella huomenna, nyt on mentävä nukkumaan.
Tervetuloa suunnistuksen pariin! Niin kiva koko perheen laji! Itselläni 10-vuotisjuhlavuosi, aloitin 2014 n. kuukauden (eli muutaman iltarastitadan) harjoittelulla Kuopio-Jukolasta, ensi viikonloppuna Lakia-Jukola Kauhavalla kutsuu 🙂
Paitsi että olen oppinut suunnistamaan ja luottamaan itseeni maastossa, on myös tullut harjoiteltua monipuolisissa maastoissa niin perus- kuin vauhtikestävyyttä kuin myös tasapainoakin. Mitä enemmän tulee ikää, sitä tärkeämpää tuo viimeinen. Ja kaiken nautinnon kruunaavat upeat maisemat ja ihana Suomen luonto <3
Toivotaan, että tästä tulisi yhteinen harrastus! Monipuolinen laji ja allekirjoitan täysin tuon tasapainoasian näin polkujuoksua keski-iässä aloittelevana. Suunnistus on mulle sitä kautta tuttua, että nuorempana koluttiin partiotaitokisoja ja niissä oli aina myös suunnistusosuus. Mutta iltarastit, Jukolat sun muut on olleet kaikki kokematta. Tsemppiä tämän vuoden Jukolaan 🙂
Suunnistus on hieno laji! Meillä esikoinen aloitti sen vuosi sitten, ja vähitellen koko perhe seurasi perässä. Taidan itse partiotaustani kanssa olla meidän perheen taitavin kartan ja kompassin kanssa, mutta mies ja esikoinen jaksavat juosta lujempaa, joten melko tasaväkisiä olemme toistaiseksi olleet.
Jukolaan en uskaltaisi vielä lähteä. Sen verran on vielä C-radoillakin rastit olleet välillä hukassa, että parempi keräillä kokemusta iltarasteilta. Toivottavasti jonain päivänä meidänkin perhe lähtee Jukolaan tai Kainuun rastiviikoille. Leimaus-leirille esikoinen jo osallistuikin.
Eräs kokenut rastikettu sanoi meille viime vuonna: ”Suunnistus on hieno laji. Se pitää kokeneenkin harrastajan nöyränä, eikä päästä ylpistymään.” Eli kokeneillekin sattuu pummeja. Se lohduttaa, kun itsellä jää joku rasti löytämättä.
Kaisalle tsemppiä Lakia-Jukolaan! Se on varmasti hieno kokemus❤️
Teillä onkin kivasti, kun koko perhe on päässyt lajin pariin. Täälläkin on yritystä, toissapäivän aluerasteille menivät mies ja esikoinen. Luulen että tuollainen yksilölaji ilman kilpailullisia paineita sopisi monin tavoin tämän perheen luonteenlaadulle. Tai kaikestahan saa kilpailun, mutta ehkä suunnistuksessa kisataan eniten itseään vastaan. Jukolassa sitten ehkä joskus törmätään 🙂