Vielä muutama kuva appelan tunnelmallisesta joulusta. Meillä oli ihanat joulupyhät mutta oli kuitenkin mukava eilen tulla kotiin. Kuusi oli edelleen voimissaan (kiitos naapurille) ja amaryllis avannut kukkansa. Tämä päivä on sisältänyt joululahjoihin tutustumista, tekemättä jääneen joulusiivouksen paikkailua sekä pesukoneen pyörittämistä, sillä jo huomenna maantie kutsuu jälleen ja suuntana on Keski-Suomi.
Meille on tärkeää saada viettää joulua läheisten kanssa, mutta samaan aikaan pieni reissuväsymys on nostanut päätään. Olemme jo muutamana vuonna arponeet mahdollisuutta viettää joulua omassa kodissa. Kenties ensi vuonna me voisimme pyytää joulun viettäjät luoksemme. Miten te olette ratkaisseet asian – koska olette siirtyneet viettämään joulua omassa kodissanne, etenkin jos välimatka isovanhemmille on pitkä?
Lopuksi vielä anteeksipyyntö puolivaloilla vierähtäneestä blogikuukaudesta. Päivitystahti on ollut hidas, enkä ole ehtinyt vastailla kommentteihinkaan. Täytyy tunnustaa, että hetken jo suunnittelin koko blogin räjäyttämistä tavuiksi bittiavaruuteen, mutta sitten muistin viime vuoden. Viime vuonna tähän aikaan jätin blogin määrittelemättömäksi ajaksi tauolle – ja aloin lähes välittömästi kaivata kirjoittamista ja kuvaamista. Ehkä on parempi olla tekemättä lopettamisesta jokavuotista perinnettä. Jatkan sen sijaan tunnustellen eteenpäin ja katson, miten vaihtuva sesonki ja päivä päivältä pitenevä kuvausvalo vaikuttavat blogi-intoon. (Positiivisesti, ennustan.)
Hyvä päätös! Jatkat sen mitä ehdit ja jaksat. Pääasia, että jatkat. Mistä muualta minä muuten saisin kaikki lahjavinkit?
😀 Enhän minä tästä henno luopua!
Meillä on 3- ja 5-vuotiaat lapset ja viimeiset kaksi joulua on vietetty kotona. Isovanhemmat ovat tervetulleita mukaan. Pimeä talvi on raskas töiden ja pitkien päivien takia, enkä näe syytä polttaa itseäni loppuun viettämällä joulupyhät poissa kotoa. Eläkeläiset voivat halutessaan olla kotonaan joka päivä aamusta iltaan, joten jouluna voivat hyvin matkustaa niiden luo, joille tuo on harvinaista herkkua.
Eikä blogin tarvitse päivittyä jatkuvasti. Hyvää jaksaa odottaa 🙂 Ihanaa loppuvuotta ja energiaa uuteen vuoteen <3
Se, mitä pohdin tuossa joulun viettämisessä kotona ja muiden kutsumisessa meille on, että osaisinko ja jaksaisinko järjestää joulua muille. Nythän on tavallaan aika helppoa, kun ollaan menty melkein valmiiseen pöytään…
Saman asian kanssa täälläkin käydään pähkäilyä. Nimittäin halu viettää joulu omassa kodissa, mutta myös viettää se omien vanhempien ja myös isovanhempien kanssa. Ja nähdä muitakin sukulaisia jouluna… Omat vanhemmat reilun 400 km päässä ja miehen vanhemmat 700 km päässä. Mummola joulu on perinne, etenkin lapset haluavat sinne jouluksi. Milloin on oikea hetki aloittaa meidän perheen oma perinne? Joulu omassa kodissa.
Niinpä! Olisipa vain helppoa asua samalla seudulla kuin isovanhemmat.
Hei, ootko esitellyt missään teidän asunnon pohjapiirrustusta? Meillä raksahommat on nyt suunnitteluasteella ja teidän talo vaikuttaa oikein toimivalta ja avaralta 🙂
Moikka, pohjapiirrustusta en ole julkaissut, vaikka voihan sitä kuvista aika paljon päätellä. Meidän koti on kuitenkin lopulta aika tavanomainen kaksikerroksinen pakettitaloratkaisu, alakerrassa oleskelu- ja pesutilat ja yläkerrassa kolme makuuhuonetta yläaulan yhteydessä. Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun, tsemppiä suunnittelupuuhiin!
Hei!
Älä missään nimessä lopeta blogia, teet postauksia silloin kun siltä tuntuu, vaikka sitten harvemminkin, mutta kunhan kirjoitat. Kauniita kuvia ja hyviä juttuja jaksaa kyllä odottaa!
Ja tuo tulppaanien maljakko, kertakaikkisen upea!
Kaikkea hyvää vuodelle 2015!
T. Minna
Kiitos ihanista sanoista ja hyvää uutta vuotta sinnekin!
Kolme joulua sitten havahduimme siihen, että jouluaattomme kului suhatessa kotipaikkakunnalla sukulaiselta toiselle (minun äiti, miehen äiti ja minun mamma), koska kaikki olisivat halunneet ja olettivat meidän viettävän aattoa heidän kanssan. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä oli sitten vielä isät ja muut isovanhemmat käytävänä. Mutta kaikki olisivat halunneet meidät juuri aatoksi, kaikki halusivat päästä osalliseksi siitä lapsen joulusta. Ärsytti tosi paljon, että vuodesta ja joulusta toiseen kuljemme viihdyttämässä toisia, ja oma joulu on vain ihana ajatus. Kunnes sitten viime jouluna odottaessani toista lasta viimeisilläni, ilmoitimme viettävämme joulua kotona (oli hyvä ja ymmärrettävä syy, kun emme uskaltaneet lähteä kauemmas). Kutsuimme miehen äidin ja veljen meille. Se oli ihanaa! Tänä vuonna olimme juuri rempanneet pari kuukautta ja pääsimme jouluksi uuteen kotiin, joten kukaan ei enää hirveästi kyseenalaistanut tahtoamme viettää joulua kotona. Kutsuimme tänä vuonna äitini ja sisareni, ja lähdimme sitten joulupäivänä kotipaikkakunnalle joulun viettoon. Jossain vaiheessa täytyy alkaa olla itsekäs ja ottaa joulu itsellekin.. 🙂
Kuulostaa hyvältä ja juuri oikein ajoitetulta tuo teidän päätös. Meillä sopiva hetki jäädä kotiin olisi ollut kaiketi pari vuotta sitten, kun ostettiin tämä talo.
Me asuttiin monta vuotta ulkomailla ja aina Suomeen tullessa asuttiin muiden nurkissa. Senkin vuoksi on nyt ihanaa olla kotona, ja usein olemme olleetkin. Silloin sovitaan perheen kesken kuka tuo mitäkin, ja lähes kaiken jouluruuan saa laadukkaasti valmiina. Vain yksi mummon reseptillä valmistettu laatikko ”pitää” aina tehdä itse!
Ei joulun järjestämisessä lopulta kovin paljon hommaaole, ellei tee siitä itselleen hengästyttävän täydellisyyttä tavoittelevaa.
Miehen vanhempien luo on monta sataa km, joten ne joulut kun ollaan siellä, ollaan sitten kunnolla. Huonoin vaihtoehto on minusta yrittää ehtiä joka paikkaan muutamassa päivässä, eli sinänsä pitemmät välimatkat voivat jopa helpottaa elämää.
Onnea omien jouluperinteiden luomiselle!
Meillä kertyy pahimmillaan jouluna ajokilometrejä 1000-1500 :/
Olet ihan oikeassa tuon hengästyttävän täydellisyyden tavoittelun kanssa. Oikeastihan kauniin ja tunnelmallisen joulun voi järjestää varsin pienellä vaivalla… jos ei tosiaan tarvitse siivota kaikkea kaapeista alkaen ja kaulia torttutaikinatkin itse.
Täällä on ollut samanmoista blogihiljaisuutta ilmoilla. Ihmekkös tuo, ulkona on säkkipimeää ja märkää, kuvien otosta ei tahdo tulla mitään ja energiavarat on ihan loppuun käytetty. Ennätin jo soimimaan itseäni kovasti venähtäneestä postaustausta, mutta toisaalta kaikkea ei ennätä tekemään ja välillä pitää antaa armoa. Meillä vietettiin nyt ensimmäinen joulu omassa kodissa, niin että vanhemmat matkustivat tänne. Se oli helpotus, koska kyllähän tuohon reissaamiseeen liittyy oma stressinsa – voin vain kuvitella, mitä se on lapsien kanssa. Ja jo vain, vaikka joulu vietettiin meille – en käyttänyt aikaa joka nurkan puunaamiseen ja paikkojen jynssäykseen, panostin enemmänkin yhteiseen aikaan ja siihen, että meillä on herkulliset tarjoilut. Tunnelman saa aikaan pienilla asioilla, kynttilöillä, kukilla ja oman tyylisillä koristeilla. Perinteet on ainoa asia, mitä ei tuosta noin vain taioita ja se taitaakin olla se syy, miksi sitä aina haikailee maalle joulun viettoon.
Niinpä, väkisinbloggaamisestakaan ei yleensä seuraa mitään hyvää tai ainakaan mitään sellaista, josta olisi myöhemmin ylpeä. Ihana kuulla, että saitte viettää joulun kotona! Ehkä ensi vuonna mekin. Perinteitä syntyy kai vain ajan mittaan…