Hidas aamu ja viime kesän viimeiset mustikat. Talven ja kevään aikana saimme pakastimen useampaankin kertaan täyteen vanhempieni metsästä ja puutarhasta poimimia aarteita, kiitos! Näiden kanssa on monet kaurapuurot nautittu. Viimeinen erä meni juuri sopivaan aikaan, sillä metsässä kypsyvät jo seuraavat. Toivottavasti ehdin sinne tänä vuonna itsekin. Marjanpoiminta on yksi terapeuttisimmista ajanvietteistä, joita tiedän.
Huomenna juhlitaan kastejuhlaa. Katsoin oman asuni valmiiksi jo tänä aamuna: French Connectionin puuterinvärinen mekko on väriltään niin vaalea, etten ehkä laittaisi sitä häihin, mutta kummitädille se sopii hyvin. Ajattelin laittaa mekon kanssa vaaleat, metallisävyiset korkkarit. Olen muuten hurahtanut kaikkeen vaaleaan, puuterinsävyiseen tai nudeen, kuten ilmaisu kuuluu. Harrastin pitkään kirkkaita ja vahvoja värejä, mutta nyt huomaan kiinnostuvani vaatekaupoilla perinteisten mustan ja valkoisen lisäksi kaikesta ei minkään värisestä. Vaarana tässä tyylissä on tietenkin se, että päätyy itsekin näyttämään värittömältä. Muut vaihtoehdot huomisen jalkinevalinnaksi ovat kuitenkin liian tummia keskikesän keskipäivään – so nude it is.
Löysin vasta blogisi ja täytyy sanoa, että kuvat ovat todella kauniita ja inspiroivia! 🙂
Kiitos Heidi, yritän parhaani… pitääpä tulla käymään sun blogissa vastavierailulla!
Kaunis mekko ja erittäin tyylikäs uusi leiska! *peukku pystyyn* Ihanaa viikonloppua!
Aika paljon aineksia vanhasta mutta jotain uuttakin, kiitos!