Joulun kolmioreitti kahden mummolan kautta päättyi toissapäivänä kotimatkaan ja nyt olemme asettuneet jälleen taloksi. Joulu oli ihana, ja vuosi vuodelta sitä osaa enemmän arvostaa sitä, että on isovanhempia, joiden kanssa viettää pyhiä ja lomapäiviä. Mutta. Logistiikka kolmen lapsen sekä täyteen ahdetun auton ja suksiboksin kanssa ei ole siitä yksinkertaisimmasta päästä. Pienen vauvan hoito, ulkoilu ja nukuttaminen muiden nurkissa on aina vähän camping-meininkiä, joten oli kyllä mukava päästä omaan kotiin. Uuden vuoden aaton vietämme rauhallisesti perheen kesken. Vauva ja minä menemme joka tapauksessa nukkumaan ennen puolta yötä, joten emme olisi kovin hauskaa seuraa kenellekään. Tarkoitus on käydä ilta-ajelulla Helsingin puolella katsomassa iso ilotulitus ja kuumentaa sen jälkeen perinteinen uuden vuoden fonduepata.
Suurta vuosiyhteenvetoa en ole ehtinyt tehdä, mutta vuoden tärkein tapahtuma oli tietysti pienen tyttäremme syntymä. Vuosi sitten tähän aikaan epäilin jo raskautta ensimmäisten oireiden perusteella, mutta raskaustestin uskalsin tehdä vasta tammikuun alkupäivinä. Vääriä hälytyksiä oli ehtinyt olla edeltävän vuoden aikana useita. Vuosi menikin nopeasti vatsaa kasvatellessa ja kesän aikana jo vähän terveysmurheidenkin kanssa painiessa. Dramaattisen syntymäpäivän jälkeen olen nauttinut vanhempainvapaalla olemisesta täysin rinnoin (pun intended, vaikka osittaisimetyksellä mennäänkin).
En saanut joululahjaksi Kitchen Aidia mutta sen sijaan sain tämän kauniin Tammi Jewelleryn Ruusu-korusetin. Aiemmassa postauksessa kyselin, huomaako joku pienen muutoksen ulkonäössäni, ja ainakin Jessica tiesi oikean vastauksen: olen ottanut lävistykset korviin. Minulla ei tosiaan ole sellaisia aiemmin ollut. Idea lähti oikeastaan toukokuisista Anna-lehden kansikuvauksista. Stylisti Liisa Kokko oli hankkinut valikoiman ihania riippuvia korviksia, mutta kun hän ojensi ne minulle sovitettavaksi, jouduin tunnustamaan, ettei onnistu, reikiä ei ole. Lähetin avulla minulle kiikutettiin sitten pikapikaa klipsikorvakorut. Ne näyttivät kuvassa tosi kivalta ja päätin, että raskauden jälkeen hankin lävistykset ja alan käyttää korvakoruja, tosin en ehkä ihan noin blingblingejä kuin Annan kannessa.
Tammikuun puolivälin jälkeen voin ottaa harjoituskorvikset pois ja heti ensimmäiseksi aion sovittaa näitä ruusuja. Kolmen ruusun voi ajatella kuvastavan myös kolmea lastani; pojat epäilemättä ovat nuo korvissa kiipeilevät pikku ruusunnuput ja pikkusisko on suojassa äidin kaulalla, lähellä sydäntä.
Nyt lähetän teille kaikille hyvät uuden vuoden toivotukset täältä Vantaalta!
